Läheisen ihmisen kuolema voi olla pysäyttävä kriisi elämässä. Kriisi voi heijastua ihmisen elämän eri osa-alueisiin: fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin ja sosiaalisiin suhteisiin. Se voi saada maailman näyttäytymään uudessa valossa ja muuttaa omia elämänarvoja. Menetyksen jälkeen mielessä voivat risteillä voimakkaat, ristiriitaisetkin tunteet: epätodellisuuden tunne, syyllisyys, viha tai syyllisen etsiminen ovat tavallisia ajatuksia, joita läheisen menettäneet pohtivat/ käyvät mielessään läpi.

Ennen uskottiin, että läheisen kuoltua tulee katkaista kiintymyssuhde häneen ja luopua hänestä. Nykyään ajatellaan, että läheisen kuolema ei tarkoita rakkaasta ihmisestä luopumista, vaan uudenlaisen suhteen rakentamista häneen. Tärkeät ihmiset ovat osa läheistensä arkea muistoissa, ajatuksissa ja toiveissa.

Menetyksestä ja surusta on hyvä puhua. Puhumaton/ käsittelemätön, salattu suru voi koteloitua ja vaivihkaa jarruttaa elämää tai siirtyä sukupolvelta toiselle. Joskus puhuminen voi olla vaikeaa. Silloin omia tunteitaan ja ajatuksiaan voi koettaa ilmaista muulla tavoin. Tärkeää on löytää itselleen sopivat keinot. Siinä missä joku puhuu läheisilleen, toinen kirjoittaa surupäiväkirjaa, hakkaa halkoja tai etsii omalle surulleen kodin luonnosta. Taiteesta, uskonnosta tai kirjallisuudesta voi myös löytää lohtua ja tukea.

Ammattiapua menetyskriisiin

Joskus läheisen menetys voi tapahtua niin yllättäen tai vaikuttaa niin voimakkaasti omaan toimintakykyyn, että sen käsittelemiseksi voi tarvita mielenterveyden ammattilaisen apua. Suru voi olla myös haaste parisuhteelle. Tukea parisuhteelle voi hakea parisuhdepalveluista.

Joskus voi tuntua siltä, että omalle surulle on vaikea löytää nimeä tai siitä on vaikea puhua läheisille; näin voi olla, jos suhde läheiseen ei ole ollut julkinen tai yhteiskunnan virallisesti tunnustama, tai jos suhde ei ole ehtinyt muiden silmissä vielä kunnolla alkaakaan, kuten syntymätöntä lasta surressa. Keskusteluapu ammattilaisen kanssa voi tällöinkin auttaa menetyksestä selviämiseen.

Lapsen suru

Lapsen suru ei aina näy päällepäin eikä samalla tavalla kuin aikuisten, ja voi siksi jäädä huomaamatta. Lapsi suree usein pienissä paloissa ja ilmaisee tunteitaan ja kysymyksiään leikin avulla.

Lapset myös seuraavat tarkkaan aikuisten reaktioita ja saattavat ryhtyä huolehtimaan aikuisista. Tällöin lapsi itse saattaa jäädä vaille tarvitsemaansa tukea. Turvallinen läsnäolo ja läheisyys kannustavat lasta ilmaisemaan omia tunteitaan ja ajatuksiaan. Lapsen kysymyksiin on tärkeää vastata ja kertoa asioista todenmukaisesti ja ilman kielikuvia. Esimerkiksi on tärkeää puhua "kuolemisesta" eikä verrata kuolemaa nukkumiseen tai matkaan. Aikuisen itse ilmaistessa suruaan avoimesti lapsi saa luvan ja mallin tunteiden näyttämiseen.

Vertaistuki

Toisten saman kokeneiden tuen on havaittu vaikuttavan myönteisesti surevien toipumiseen. Tällaista vertaistukea voi hakea yksilötukisuhteista, vertaisryhmistä tai yhdistyksistä. Myös erilaisilla keskustelupalstoilla voi peilata ajatuksiaan muiden saman kokeneiden kanssa.

Apua läheisen menettäneelle

• Turun kriisikeskuksessa apua läheisen menettäneille tarjoaa Feeniks-hanke.
• Varaa keskusteluaika Turun kriisikeskuksesta puh. 02-2333 442
• Nuoret lesket ry järjestää vertaistukea myös Turussa.
• Eläkeliitto järjestää sopeutumiskursseja eri ikäisinä leskeytyneille.
• Turun kaupunkilähetys ry:n Senioripysäkki tarjoaa keskusteluapua ja vertaisryhmiä elämän muutostilanteissa oleville 60+ ikäisille. 
• Käpy ry tukee lapsikuolemaperheitä.
• Lounais-Suomen Mielenterveysseuran vertaistukijat lapsen menettäneille.
• Henkirikoksen uhrien omaiset Huoma ry.
• Itsemurhan tehneiden läheiset Surunauha ry.
• Seurakunnat tarjoavat tukea kuoleman kohdatessa.
• Yhden vanhemman perheiden liitto tukee yksinhuoltajaperheitä.
• Lounais-Suomen syöpäyhdistys.
• Sylva ry.
• Lapsettomien yhdistys Simpukka.
• Kasvatus- ja perheneuvola.
• Suomen Mielenterveysseuran kuntoutuskurssit menetyksiä kokeneille.
• Kela.